Teosto-palkinto on upea juttu, ja varsinkin on upeaa tulla palkituksi Magnus Lindbergin rinnalla. Erityisesti terveisiä palkintoraadin jäsenelle Vesa Sirénille, että Veden varaan-albumin musiikkia koskeva määritelmähän oli erittäin osuva ja tarkasti laadittu, se vain nauratti kaiken jännityksen jälkeen. Jollakin tavalla kaikki oli niin virallista ja juhlavaa. Tänään ei jännitä enää, on mukava ja kiitollinen olo. Kiitti!

Seppo Uimonen tulee ontuvassa mielipidekirjoituksessaan möläyttäneeksi ääneen sen surullisen tosiasian, että valtavirrasta poikeavaa tai muille kuin itselleen esitettäväksi musiikkia tekevä on vain valinnut ammattinsa väärin.

En haikaile suurten levy-yhtiöiden vallan tai cd-levyformaatin perään, vinyylin kyllä ihan romantiikkasyistä, mutta oikeuksieni perään haikailen sitäkin enemmän. Harmi, että en valmista työkseni jotakin, jota ei voi kopioida ja varastaa huomaamatta, nopeasti ja täysin hyväksytysti. Musiikin tekeminen on yhtyeemme jäsenten ainoa ammatti, jolla myös elätämme lapsemme. Olemme itse valinneet yhteistyökumppanimme (levy-yhtiö, keikkamyyjä jne.), neuvotelleet sopimuksemme ja yrittäneet yhteistyökumppanit valittuamme keskittyä olennaiseen, eli musiikin tekemiseen ja sen esittämiseen. Oman levy-yhtiön pyörittäminen olisi niin suuritöistä, että se veisi minut ennenaikaiseen hautaan, tai ainakin kaiken ajan musiikintekemiseltä ja perheeltäni. Siksi siis valitsimme pysyä muiden pyörittämässä firmassa. Levyn hinta voisi minunkin puolestani olla halvempi, kysymys ei ole siitä, vaan muista periaatteista ja tosiasioista.

“Ihmiset haluavat yhä enemmän nauttia konserteista —, joten myös keikkailevien isompien artistien tulot ovat taatut”, Uimonen väittää. Ai isojen puolellako hän haluaa olla? Miten isot jakavat paitamyyntitulonsa pienemmille? Eivät mitenkään. Pienet jäävät ilman. Suomessa lama vei juuri pikkubändeiltä keikat. Joillakin menestyneillä yhtyeillä menee silti hyvin, koska ihmiset säästävät rahansa siihen isoon, tuttuun ja takuuvarmaan, jota kaikki muutkin menevät katsomaan. Tällä hetkellä pienemmille yhtyeille on paljon vaikeampaa edes myydä keikkaa kuin reilu vuosi sitten. Suomessa musiikkiklubikulttuuri, muualla kuin kaikkein suurimmissa kaupungeissa, on aivan paskassa jamassa. Marginaaliartisteille, jotka haluaisivat esiintyä useamminkin kuin kaksi kertaa vuodessa Helsingissä, ei edes löydy paikkoja, saati sitten halukkaita keikkajärjestäjiä. Moni tuntemani bändi on omasta kiertueestaan veloissa, koska halusivat vähäisestä yleisöstä huolimatta soittaa uuden levynsä biisejä ja maksaa kulut omasta selkänahastaan. Millä rahalla ja ajalla sitten saa tehtyä seuraavan levyllisen musiikkia? Isojen menestyksen siivellä on lihavina vuosina saatu monta pientä bändiä keikalle tai albumi julki. Mutta eivät kaikki isotkaan voita. Iltapäivälehdissä uutisoitiin jokunen viikko sitten, kuinka moni on joutunut perumaan kiertueensa huonon lipunmyynnin takia. Syiksi mainittiin mm. ylitarjonta. Kaikki eivät voi repiä toimeentuloaan keikoistakaan levymyynnin romahdettua, koska yleisöä ei yksinkertaisesti riitä lisääntyvään keikkatarjontaan. Esimerkiksi Himos Jazz peruttiin kokonaan vähäisen lipunmyynnin takia. Marginaalimpi musiikki sai maistaa lamaa. Uimosen esittämät ajatukset ovat ainakin Suomessa vailla todellisuuspohjaa.

Teoston Satu Kaarenojan kommentin Uimonen on käsittänyt raivostuttavan väärin. Teostokorvaukset laillisesti ladatusta musiikista eivät ole tekemisissä artistien levytyssopimusten kanssa, vaan ovat korvauksia levyn kappaleiden sanoittajille, sovittajille ja säveltäjille sekä heidän mahdollisille kustantajilleen. En ymmärrä lainkaan, mitä Uimonen mahtaa tarkoittaa sanoessaan: “Teosto ei ole ainakaan pienten artistien asialla”. Kaikkien teostokorvaukset kertyvät aivan samalla, täysin tasapuolisella periaatteella, eikä kenelläkään voi olla “parempaa sopimusta” tekijänoikeuksistaan. Kaarenojan mainitsemat teostokorvaukset laillisesti ladatusta musiikista eivät ole tekemisissä niiden lisäksi jokaisesta kappaleesta maksettavien artistien ja tuottajien sopimuskohtaisten korvausten kanssa, jotka ovat siis jokaisen artistin erikseen neuvoteltavissa. Lisäksi omakustanneartistit voivat ihan itse tehdä sopimuksen jakelusta esimerkiksi iTunesin kanssa, se onnistuu varsinkin jos on perustanut oman levy-yhtiön. Ja ihan samalla periaatteella pieni omakustanneartisti saa tekijänoikeuskorvauksia musiikistaan kuin ison levy-yhtiön menestyjä. Piraateista ja laittomasta latauksesta ei säveltäjä, sanoittaja tai kukaan muukaan saa mitään. Jos laulajatähtösellä suosio kasvaa ja keikkaa pukkaa, mutta musa ladataan ilmaiseksi, mitä toisille musiikkia ammatikseen säveltävä ja sanoittava, ei rundaava, ei kappaleitaan itse esittävä tekijä saa?

Jos tekijä itse valitsee jakaa musiikkiaan ilmaiseksi lisätäkseen kuulijoitaan vaikka netin kautta, se on täysin mahdollista. Sen sijaan ei ole mahdollista, etteikö musiikkiamme levitettäisi toivomustemme vastaisesti vertaisverkoissa. Jos joku varastaa kolmemetrisen maalauksen, asiaa tutkitaan usean tahon voimin, ja uutiskynnys ylittyy varmasti. Olen siis valinnut väärän taiteenlajin, jossa minulta odotetaan ilmaisia teoksia kaikille hyödynnettäväksi: puhelinjäteille, mediataloille, pelifirmoille, kuluttajille. Kun ilmaisen ääneen, etten pidä piratismista, koska minunkin ääntäni, tekstejäni ja sielunpalasiani käytetään siellä ilmeisesti ilman minkäänlaista arvostusta tekijää kohtaan, minua haukutaan ahneeksi. Ainoa järjestö, joka puolustaa vain minua ja minun oikeuksiani pelijättejä ja pykäläviidakkoja kohdatessani on Teosto, joka myös on saanut vittumaisen mafian leiman. Kaikkien uutta luovien täytyy yhdistyä ja taistella omien tekijänoikeuksiensa puolesta, olipa sitten kyse kuvista, tekstistä, musiikista tai muotoilusta!

Jälkihuomautuksena vielä, että usean piraattipuolueen edustajan paras ja käytetyin argumentti on juuri tämä “muusikko saa tulonsa sitten keikoilta ja paitamyynnistä”. Mielipide on aivan absurdi ja selvästi alaa tuntemattoman suusta tullut. Kaikkihan eivät tosiaan itse esitä tekemäänsä musiikkia, vaan useat musiikintekijät taiteilevat kiertäville tähdille kappaleita. Piratismi syö rankimmin juuri näiden taiteilijoiden elannon,jotka eivät paistattele julkisuuden valokeilassa, mutta tekevät esitettävän musiikin. Lisäksi kiertäminen on helvetin raskasta hommaa varsinkin perheelliselle. Kiertävä muusikko saisi siis palkkaa vain silloin, kun on kiertueella. Asuntolainan ja lasten tarvikehankintojen painaessa päälle hänellä ei olisi mahdollisuutta pitää koskaan lomaa esimerkiksi uutta musiikkia tehdäkseen, kun musiikki pitäisi jakaa ilmaiseksi, eikä siitä haluta maksaa minkäänlaisia käyttökorvauksia joiden turvin voisi olla kiertämättä ihan joka viikko koko elämänsä ajan. Isoja keikkaliksoja saa ihan terävin kärki, joita sitten käytetään esimerkkinä, ja luullaan kaikilla olevan yhtä mahtava meininki.

Tämä onkin hauska juttu. Musiikkia vaaditaan ilmaiseen jakeluun, koska se on mahdollista. Miksi ei kirjoja, mattoja, ruokaa ja kodinkoneita vaadita jaettavan ilmaiseksi kaikille, ihan kotiinkuljetuksena? Siksi, että musiikin piratismi on niin helppoa ja siihen on puututtu niin hitaasti. Ja tähän ovat osasyyllisiä vanhat levyjätit, joiden jäärät eivät ole keskittäneet kaikkia voimiaan musiikin digimyynnin kehittämiseen ja helpottamiseen. Silti vallallaoleva asennevamma musiikinjakelun ilmaisuudesta on täysin järjetön ja epäoikeudenmukainen. Miksi te kaikki muut oman alanne edustajat ette tee työtänne ilmaiseksi? Täytyykö artistin ja musiikintekijän maksaa levyjättien tekemät tai tekemättä jättäneet ratkaisut elannollaan?

Tuntuu hyvältä panna pakettiin ensimmäinen PMMP-vuosikymmen, ja jatkaa sitten uusin purjein seuraavan puolelle. Katsotaan sitten, riittääkö vielä myötätuulta. Keskustelupalstalla on ollut ilmassa jonkinlaista pettymystä siitä, että boksi ei sisällä suurta määrää ekstroja. Oli kuitenkin niin vaikea vetää rajaa kaiken maailman duoetonpuolikkaiden ja vierailujen väliin, että kokonaisuus ei olisi ollut niin tyylikäs, jos kaikki räpellykset olisi otettu mukaan. Näin oli hyvä! Kaikki kannet ovat saaneet uuden ulkoasun! Uuh… Boksi on hyvä sellaiselle uudelle herääjälle, jolla ei ole vielä PMMP-tuotanto hallussa.

Uutta PMMP-matskua ei tehdä tänä vuonna ollenkaan. Ensi vuodestakaan ei ole vielä suunnitelmia, mutta ei kannata odotella julkaisua todellakaan. Sen sijaan kannattaa tulla keikoille, koska rundia jatketaan näillä lämpimillä varmaankin heinäkuun loppuun, valikoiduissa pätkissä. Eli on armottoman keikoillakäynnin vuoro!

Kuukauden tauon jälkeen keikkailu maistui paremmalta kuin voisi uskoakaan, Kouvolassa oli ihan umpitäysi tupa ja bändillä kauhea ilo kun sai soittaa ja laulaa. On meillä vaan niin ihana yleisö, sitä tässä ihmetellään, kuinka vuodesta toiseen saa jatkaa kiertämistä, kun väkeä piisaa pitkin Suomen ravintoloita, kiitos, kiitos, kiitos. (Herkkä hetki.)

Istuskelen aamukahvilla, takanaolevaan taloon on muuttanut vihdoinkin asukkaita. Näköjään ovat laittaneet tapettia seiniin, olen kateellinen. Pidän tapeteista. Talo oli tyhjillään monta vuotta, sen vieressä on vielä toinen samanlainen tyhjänä. Eilen kävin Miran luona ja tänään Mira varmaan käy meillä.

Leffan kuvauksissa on ollut mielenkiintoista. Rooli ei ole kovin iso, mutta kuitenkin kuvauspäiviä on ollut aika paljon. Se on mukavaa. On päässyt tutustumaan kollegoihin.

Pariterapiaa -ep jaetaan myös radioille julkaisun tienoilla, ja toivon mukaan joku radio joskus soittaa jotakin remixiä tai originaalia joskus.

Jos joskus olisi pitänyt PMMP-keikka taltioda niin eilen Nosturissa. Vappuaattona keikan jälkeen tuntui, että humalaiselle vappukansalle setti oli ehkä liian pitkä ja loppupää biisilistaa liian raukea. Toki yleisö oli aivan mahtava ja keikkakin hyvä, mutta päätimme tehdä pari korjausliikettä Vappupäivän keikalle. Eilen siis sitten settiä hiukan lyhennettiin, mutta tempoa nostettiin eli aika haipakkaa mentiin. Ja voi jumalauta mikä keikka siitä tuli. Oli aivan uskomaton energialataus, uskomaton yleisö ja me osattiin jotenkin paremmin lietsoa porukkaa – mättövoittoinen setti auttoi tietenkin.

Tämän paremmissa tunnelmissa ei voisi jäädä hengähdystauolle, mutta PMMP-nyrkki palaa vielä kovemmassa iskussa lavoille ihan pian ja näyttää Suomen festarikansalle kaapin paikan. Ja sitten tulee kolmas sinkku, ja neljäs sinkku, ja toivottavasti kolmas video, syksyn klubirundi, lisää promoa, kesää, aurinkoa, merta, järviä, mökkejä, festareita, mehukatteja, rakkautta, ystäviä, te olette ihania ja kauniita.

Sitä paitsi kyseessä oli muistaakseni “Vuoden irtiotto”-niminen Femma, jossa yksi ehdokas oli “Mammat lomalla”, jonka saivat siis kaikki samaan aikaan äitiyslomalla rokkihommista olevat naisartistit. Musiikkiinhan se palkinto ei mielestäni liity, ei niin sitten millään, joten ei sen saaminen ole mikään “vautsi, meidät palkittiin Femmalla”. Raati varmaan vain piti kertakaikkisen riemastuttavana ja ihanana asiana sitä, että nämä onnelliset perhetapahtumat sattuivat niin tiheään.

Tuntui kivoimmalta soittaa Pariterapiaa. Multa tupsahti siihen joku hiuksianostattava/hihityttävä spiikki, joka kuitenkin sai kauheat aplodit ja hurraukset. Lautturi tuntui myös ihanalta kappaleelta, siis esittää.

Tänään sitten ollaan Huumassa vieraana, se taitaa olla viimeinen laatuaan joten kiva, että päästään vieraaksi.