Valitusvirsi on siis ulkona. Otimme valokuvia viime studiosessioista, niissä esiintyvät tomaattikeitto, kanerva (siis se kasvi, ei Ilkka), kevätaurinko ja pannukahvi. Täytyypä laittaa niitä tuonne galleriaan.
Nauhoitettiin sellaista kipaletta, joka ilmeisesti herätti meissä jotakin alkukantaista: kaikki kolme olivat joko uneksineet tai mystisesti lauleskelleet Saunalaulua edellispäivän. Hmm…
Vielä on ainakin yksi studiopäivä, mutta pääpiirteittäin laulunauhoitukset alkavat olla purkissansa. Jorilla on vielä hirveä homma, mutta joka tapauksessa masterointipäivä on 3.3. Toivon mukaan siihen ehditään. Jos tuntuu siltä, että vielä halutaan miettiä jotakin uudelleen, niin sitten mietitään.
Valitusvirsi, uusi sinkkusiis, on masteroitu ja painossa. On kyseenalaista, tuleeko se koko levy nyt huhtikuussa vai maaliskuun lopulla. Itse en osaa vastata tuohon mitään. Joka tapauksessa rundi starttaa maaliskuun alussa, ja alkaa parin viikon Lappisekoilulla jatkuen sitten viikonloppupainotteisena klubeilla. Lapin keikat lienevät enemmän sellaisia yleisönviihdyttämis-hittipotpureita, kuten hiihtolomafiiliksiin ja hiihtokeskuksiin sopii, ja klubeilla soitetaan enemmänkin uusia biisejä.
Uuden albumin kansi on valittu, mutta nimen kanssa tuli tenkkapoo: kaksi vuotta työnimenä ollut muistuttaa liiaksi erästä äskettäin julkaistua äänitteen nimeä, joten tunnelma on ollut, että se pitää vaihtaa. Nyyh! Uusi nimi pulpahti niin sanotusti pintaan tänään.
On aikaa istahtaa hetki, Mira laulaa oven takana omia osuuksiaan. Päätimme nauhoittaa Taajama-kappaleen vielä kerran uudestaan. Tämä viikonloppu kökötetään taas Jorin kodin yläkerrassa.
Hullua, ollaan vaiheessa jolloin joihinkin biiseihin on vielä vaihtoehtoisia tekstejä ja joihinkin ei tekstiä ollenkaan. Mutta siis joku kappale saattaa kertoa ylioppilaasta TAI merimiehen ex-vaimosta. Tai mikä jottei molemmat seikkailisi samassa tarinassa loppujen lopuksi.
Luultavasti pidän tästä vaiheesta eniten. Että kappaleet valmistuvat mutta ovat vielä kesken, täällä otto otolta ja sointu soinnulta heräävät henkiin.
Kävin taas dubbailemassa yhtä Discomadot-nimistä piirrettyä, ja siitä on jonkinlaista promootiota edessä. Menen ainakin ensi torstaina Ylexille lätisemään Olavin kanssa siitä.
Mirasta tehtiinkin Taajaman säkeistöjen soololaulaja ja minä jäin yksin kertsiin. Oli niin puuduttavan kuuloinen yhdessä laulettuna, että piti vielä muuttaa kaikki mahdollinen. Hän lähettää terveisiä, että on ollut terveenä, ja näki Kanarialla joulupukin.
Nyt ollaan nauhoitettu viisi kappaletta. Kaikilla ei siitä huolimatta ole vielä nimiä. En tiedä, milloin seuraavan kerran tullaan studioon, mutta nyt oltiin kolme päivää putkeen ja sitten keikat, sunnuntaina kotiin… Viikko pois kotoa. Toivottavasti vein roskat lähtiessä.
Otettiin valokuvia. Tai Susanna Majuri otti ja me oleililimme niissä. Otin minäkin Mirasta kuvia, ainakin viisi. Matkustimme jonnekin maaseudulle maailman ihmeellisimpään taloon. Kun hypin pihalla roskista tehdyssä kostyymissä, ajattelin, että näistä täytyy tulla hienoja kuvia, koska tunnen itseni niin naurettavaksi.
Välillä kävimme saunassa, jossa oli iso ikkuna, näkymä pellolle ja metsään. Kikka teki ruokaa, jossa oli rusinoita ja minä sain migreenikohtauksen ensimmäistä kertaa vuosiin.
On näköjään ihan eri asia julkaista kirja tai dvd kuin albumi. En ole edes tullut ajatelleeksi miten tuotokset pärjäävät tai sijoittuvat johonkin listalle. Tänään sain viestin, että dvd on myyntilistaykkönen, vau. Kirjasta en sen kummemmin ole kuullut.
15.11. menemme musakirjatapahtumaan, mutta en nyt muista tarkalleen minne, muistaakseni Kampin keskukseen. En tiedä, ilmaantuuko paikalle ketään, mutta bändin pojatkin ovat mukana, jos joku vaikka innostuu ajatuksesta.
Olimme taas Turussa “studiossa” (Jorin makuuhuoneessa), nauhoitimme Taajama-nimisen kappaleen, jonka joku jo kuulikin sirkustelttakeikalla. Se on tarina yksinäisestä poikamiehestä, joka ajelee mielellään aamuöisin tyhjenevällä kylänraitilla ja kaipaa erästä tiettyä. Keksimme hatusta, että levy tulisi maaliskuussa, mutta aivan yhtä hyvin se voi tulla vasta huhtikuussa. Ei kai niillä kuukausilla nyt niin paljon eroa ole…
Onpa mahtavaa lähteä keikoille. Rundi on siis kirjan ja dvd:n johdosta tehtävä rykäys, pieninki tekosyy on tarpeeksi hyvä jos sen varjolla pääsee taas tien päälle.
Jatkuvasti tulee kaikenlaisia pyyntöjä osallistua jos sun vaikka mihin keskustelupaneeliin ja ohjelmaan, mutta on pakko yksinkertaisesti rauhoittaa kaikki jotta levy tulisi valmiiksi. Tuntuu jotenkin naurettavalta, kun pyytävä osapuoli esimerkiksi vetoavasti jankuttaa, että tämä nauhoitus vie vain kolme tuntia (Tampereella tms.), ja kai nyt studiosta saa iltavapaata. No jos huristelemme Tampereelle nauhoituksiin, jaksamme tuskin samana päivänä ajaa ensin Turkuun laulamaan. Ja täytyyhän se levyn materiaali tehdäkin ennen kuin sitä voi nauhoittaa. Ja treenata. Kalenteri täyttyisi tosi äkkiä kaiken maailman keskusteluohjelmista ja kuvauksista. Niihin siis pyydetään meitä näiden tuoreiden julkaisujen takia, mikä tietenkin on mukavaa ja herättää kiitollisuutta. Mutta myös nostaa hien pintaan, kun aika juoksee niinkuin jahdattu jänis.
Perjantai-lauantaikeikoilta palataan vasta su, joten se jättää vapaaksi kirjoittamiseen, uuden matskun treenaamiseen ja nauhoittamiseen vain ma-to, ja vain yhtä noista voi tehdä per päivä koska Turkuun siirtyminen kestää. Suurin asia on kuitenkin se, että ainaskin minä HALUAN tehdä sitä uutta levyä, haluan tosiaan keskittyä siihen, omistautua oikein. Sattuneesta syystä kaikki päivät eivät todellakaan ole vapaita lorvittaviksi kotona, vaan nyt ne työhetket täytyy järjestää. Viime lauantaina istuimme Miran kanssa Tikkurilan Rossossa kirjoittamassa vanhaan malliin. Albumin tekeminen on ihan parasta ja ihaninta aikaa. Uutta musiikkia! Tyhjä paperi, mutta täyttyy pikkuhiljaa.
Siitä puhuen, jos joku kaipaa jotakin uutta, hyvää musiikkia, niin hankkikaa Tv on the Radion uusi levy.