Tulimme lauantaina seitsemän aikoihin aamulla kotiin keikalta, eikä unta tullut enää sen jälkeen. Gaalailtaa edelsi parin viikon intensiivinen rundi ja olotila oli jo valmiiksi väsynyt ja sekava. Sitten itse gaalassa olikin jo täysin epätodellinen olo. Aivan uskomatonta, että tämä tapahtui. Lopuksi yritimme pakottaa Jorin (albumin tuottaja ja säveltäjä) mukaan kuviin, mutta toimittajien, valokuvaajien ja Jorin itsensä mielestä se oli huono idea – joku toivoi tuloksetta Jorilta leveää hymyä jne. Hän poistuikin tilanteesta helpottuneena suhteellisen nopeasti. Jori on ujo, joten uskaltautui vain vilkuttamaan gaalapenkiltään, lavalle kapuaminen oli liian pelottava ajatus. Ihana hän. Ilta oli tietysti pitkä ja tunteikas. Kaikki meidän ihanat tyypit siellä tippa linssissä iloisena ja riemukkaana. Soiteltiin äsken keskenämme ja yritettiin ymmärtää tämä koko tapahtuma, mutta ehkä se onnistuu vasta vähän ajan kuluttua. Minulla oli niin punaiset silmät, on vieläkin, että voisin mennä kala-altaaseen myytäväksi. JEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!