Olipa kerran keikka
Eilen sitten esitettiin seitsemän uutta kappaletta kuudennella linjalla ja rutkasti vanhaa matskua. Pari tuntia ennen keikkaa tuli ymmärrys siitä, että jos tekee keikan salanimellä, sinne ei välttämättä tule ketään paikalle. Ja jos keikka on oikein salakeikka, mitä yleisö edes tekee siellä? Eihän se niille sitten mikään salaisuus ole. No heh heh. Olihan siellä sitä tuttua rokkinaamaa, monta uskollista kuulijaa ja pari uskottavuusmittari kädessä pönöttäjää. Mitäs mittään, me veivattiin ruskikset ja kumivirret tukat ojossa.
Ei hajuakaan, miltä uudet kipaleet kuullostivat. Tuskin kukaan ihan rehellisesti tulisi sanomaan, että paskaahan se oli mutta muutahan ei odotettukaan. Seuraavaksi touhutaan siis esimerkiksi 15.11. Stockalla kello 16, samana iltana Rubenin vieraana.