Torstaita.
Kävin tutkimassa SMG:n (Scandinavian music groupin) sivuja, ja tunsin hetkellistä häpeää verratessani omaa kirjoitusaktiivisuuttani Joelin kilometrin mittaisiin, säännöllisiin raportteihin. Siis hei, keikkapäiväkirjakin löytyi.
En kylläkään saisi mitenkään irrotettua pitkää selostusta jokaisesta PMMP:n keikasta. Kaikki kirjoitukset olisivat ihan samanlaisia. “Saavuimme paikalle, roudaus alkoi, söimme Miran kanssa ensin ja pojat sitten roudattuaan, check, huoneisiin maatumaan tai kuka mitäkin harrastamaan. Pojat saunoo jos sauna on. Pari tuntia ennen keikkaa meikkaus, tukanlaitto, bändin jäsenten tapailua, biisilistan teko ellei bussissa tehty. Keikka. Se-ja-se biisi meni huonosti ja se-ynnä-tuo tuntui toimivan”. Lattean kuuloista, vaikkakin ihanaa ja hauskaa.
Tuommoista olisin 120 kertaa kirjoittanut? Ei kai, olihan niissä eroja ja festareilla eri olosuhteet. Ruis- ja Ankkarockin bäkkärillä oli mansikoita! Ja pieniä juttuja, torikahvit, raivarit, huppelit, kiva järkkäri, paska järkkäri, pihvinsä päälle nuokkuva juoppo hotellin raflassa.
Eilen olimme studiossa, Mira ajoi mennen tullen (syyllisyys painaa mutta en vaan jaksanut), emmekä ehkä enää mene Turkuun lastenlevyn takia. Tai mahdollisesti vielä maanantaina, mutta kuitenkin vähissä on kerrat jo. Ensi perjantaina on masterointi ja sitten on lastenlevy läjässä. Miran sisko Kirsi Ailio on suunnitellut ja piirtänyt kannet.