Kirja ja dvd
On näköjään ihan eri asia julkaista kirja tai dvd kuin albumi. En ole edes tullut ajatelleeksi miten tuotokset pärjäävät tai sijoittuvat johonkin listalle. Tänään sain viestin, että dvd on myyntilistaykkönen, vau. Kirjasta en sen kummemmin ole kuullut.
15.11. menemme musakirjatapahtumaan, mutta en nyt muista tarkalleen minne, muistaakseni Kampin keskukseen. En tiedä, ilmaantuuko paikalle ketään, mutta bändin pojatkin ovat mukana, jos joku vaikka innostuu ajatuksesta.
Olimme taas Turussa “studiossa” (Jorin makuuhuoneessa), nauhoitimme Taajama-nimisen kappaleen, jonka joku jo kuulikin sirkustelttakeikalla. Se on tarina yksinäisestä poikamiehestä, joka ajelee mielellään aamuöisin tyhjenevällä kylänraitilla ja kaipaa erästä tiettyä. Keksimme hatusta, että levy tulisi maaliskuussa, mutta aivan yhtä hyvin se voi tulla vasta huhtikuussa. Ei kai niillä kuukausilla nyt niin paljon eroa ole…
Onpa mahtavaa lähteä keikoille. Rundi on siis kirjan ja dvd:n johdosta tehtävä rykäys, pieninki tekosyy on tarpeeksi hyvä jos sen varjolla pääsee taas tien päälle.
Jatkuvasti tulee kaikenlaisia pyyntöjä osallistua jos sun vaikka mihin keskustelupaneeliin ja ohjelmaan, mutta on pakko yksinkertaisesti rauhoittaa kaikki jotta levy tulisi valmiiksi. Tuntuu jotenkin naurettavalta, kun pyytävä osapuoli esimerkiksi vetoavasti jankuttaa, että tämä nauhoitus vie vain kolme tuntia (Tampereella tms.), ja kai nyt studiosta saa iltavapaata. No jos huristelemme Tampereelle nauhoituksiin, jaksamme tuskin samana päivänä ajaa ensin Turkuun laulamaan. Ja täytyyhän se levyn materiaali tehdäkin ennen kuin sitä voi nauhoittaa. Ja treenata. Kalenteri täyttyisi tosi äkkiä kaiken maailman keskusteluohjelmista ja kuvauksista. Niihin siis pyydetään meitä näiden tuoreiden julkaisujen takia, mikä tietenkin on mukavaa ja herättää kiitollisuutta. Mutta myös nostaa hien pintaan, kun aika juoksee niinkuin jahdattu jänis.
Perjantai-lauantaikeikoilta palataan vasta su, joten se jättää vapaaksi kirjoittamiseen, uuden matskun treenaamiseen ja nauhoittamiseen vain ma-to, ja vain yhtä noista voi tehdä per päivä koska Turkuun siirtyminen kestää. Suurin asia on kuitenkin se, että ainaskin minä HALUAN tehdä sitä uutta levyä, haluan tosiaan keskittyä siihen, omistautua oikein. Sattuneesta syystä kaikki päivät eivät todellakaan ole vapaita lorvittaviksi kotona, vaan nyt ne työhetket täytyy järjestää. Viime lauantaina istuimme Miran kanssa Tikkurilan Rossossa kirjoittamassa vanhaan malliin. Albumin tekeminen on ihan parasta ja ihaninta aikaa. Uutta musiikkia! Tyhjä paperi, mutta täyttyy pikkuhiljaa.
Siitä puhuen, jos joku kaipaa jotakin uutta, hyvää musiikkia, niin hankkikaa Tv on the Radion uusi levy.